Voiko päivä mennä enempää ohi kun tänään. Siis en oo kyllä saanu sitten yhtään mitään aikaan. Just ja just jaksoin risottoa itelleni tehdä, siinä se. Oon vaan ollu toimeton kun en voi edes neuloa kun ei ole lankaa noihin keskeneräsiin juttuihin ja sitten taas ei ole ohjetta tohon vauvanuttuun mitä varten olis lankaa.

Koulutehtäviä oon ajatellu kaks kertaa sellasen ohi kiitävän sekunnin, eli tuumasta toimeen en oo päässy. Ei oo huvittanu. Mulla on selkeesti liikaa aikaa noiden ded line:n niin en saa tehtyä sitten mitään. Parhaiten kun saa aikaan sillon kun on vähän kiire, näin ainakin mulla. Ajoissa voin kyllä alottaa tehtävän teon, niinkun nytkin oon tehny mutta valmista ei tule ilman kiireen poikasta.

Tilasin taas kaks vaippaa. Huah, Maza hirttää mut kohta... Enkä varmaan ehdi ees käyttämään noita kaikkia kohta ollenkaan kun tulee niin iso arsenaali.. tai mistä sitä mitään vielä tietää?!

Piti mainita sekin jo aiemmin, että eilen meillä oli kyläilijä pitkästä aikaa. Mazan veli Late nimittäin. Hän nyt asuu melkein meillä aina välillä, joten ei mitään sen erikoisempaa ollu. Katottiin vaan leffoja koko päivä. Ihan kiva silti, että oli jotain tekemistä ja vähän vaihtelua.

Mun piti laittaa Elloksen tilauskin netin kautta tänään mutta en oo siihenkään jaksanu keskittyä.

Oon niin helkkarin saamaton, että ihan hävettää!!!!!! Miks mä en saa yhtikäs mitään aikaan? Johtuuko se tästä liiasta vapaa-ajasta ja vapaudesta tehdä mitä vaan missä järjestyksessä vaan vai mitä häh!? Oonhan mä ollu jo aika tarkkaan kuukauden kotona jos laskee ne kolme työvuoroa tän kuun alusta pois. Oon monesti suunnitellu lähteväni johonkin mutta mihin mä yksinäni. Olis ihanaa mennä vaikka johki mökille tai jotain tai vaikka ristelylle tai Tallinnaan päiväks tai ihan mitä vaan mutta yksin on vähän tylsää. Äidillä alkaa onneks loma muistaakseni elokuun alussa, että jos mä sitten saisin sen raahattua sinne Tallinnaan vaikka tai laivalle jos pelkkä Tallinnassa käynti ei miellytä. Mazaa ei voi Tallinnaan viedä kun se passi meni vanhaks noin kuukaus sitten ja uutta ei oo ehtiny hakea. Ei siis pääsis maihin ollenkaan. Velikin on armeijassa, ei siitä oo mitään iloo mulle. OOn kohta epätoivonen ja meen istumaan ja kuluttamaan anoppilan sohvaa kun se tossa kilsan päässä on. Siellä kun on aina joku kotona niin en ainakaan olis yksin, paitsi just nyt teitty appi-vanhemmat on Italiassa ja vaan Late on kotona. Huah, on tää taas tätä. Ojasta allikkoon.

Jatkan tylsistymistäni!